Keväällä 1938 Suomen raskaansarjan toivo Gunnar Bärlund nousi Madison Square Gardenin kehään kohtaamaan aikakautensa pelätyimmän tyrmääjän, yhdysvaltalaisen Buddy Baerin. Vedonlyöntien altavastaajana ollut suomalainen osoittautui kuitenkin liian kovaksi ja teknisesti eteväksi suurikokoiselle vastustajalleen, ja tuloksena oli sinivalkoisen nyrkkeilyhistorian edelleen suurin voitto.
Varhain sunnuntaiaamuna alkuasetelma toistuu, kun Robert Helenius iskee kaksitoistaeräisessä ottelussa yhteen entisen WBC-mestari Deontay Wilderin kanssa. The Ring -lehden haastajalistan kakkonen tunnetaan kaatovoimastaan, mutta tekninen osaaminen on suomalaisen puolella ja ruutia löytyy myös suomalaiskintaasta tälläkin kertaa yllin kyllin. Ottelupaikka Brooklynissa ei sekään ole kovin kaukana GeeBeen tähtihetken näyttämöstä…
Robert Helenius 31–3 (20)
Jos Heleniuksen kannattajat tarvitsevat uskon vahvistusta suosikkinsa tukemiseen, sitä saattaisi tarjota suomalaisen ottelulista. Harva enää muistaakaan, että Heleniusta markkinoitiin reilu vuosikymmen sitten ex-mestareiden tuhoajana. Huippukuntoinen Robbe niputti kolme entistä liittomestaria puolentoista vuoden sisään, kun Lamon Brewster, Siarhei Liakovits ja Samuel Peter joutuivat kaikki nöyrtymään suomalaisen nyrkkeihin ennen täyttä aikaa. Noihin aikoihin, ennen kohtalokasta vammakierrettä, Helenius oli koko painoluokan kuumin lupaus maailmassa ja eteni aivan MM-ottelun porstuaan. Suomalaisten hyvin muistamalla tavalla huipennus jäi vielä tuolloin kokematta, kun loukkaantumiset ja juridiset kiistat olivat vähällä päättää Heleniuksen taipaleen kintaiden valtakunnassa kokonaan.
Korpivaelluksen vuosien jälkeenkin Heleniuksen ura on ehtinyt käydä läpi tukun käänteitä. Kehiin pitkältä tauolta vuonna 2015 palattuaan Helenius voitti Euroopan mestaruuden, mutta kärsi seuraavassa ottelussaan rujon tyrmäystappion Ranskan Johann Duhaupas’lle. Pari vuotta myöhemmin hän sai tilaisuuden kohdata maailman kymmenen kärkeen kuuluneen Dillian Whyten, mutta huonokuntoisen suomalaisen osaksi jäi hiekkasäkin rooli, minkä jälkeen Robben ura oli pohjamudissaan.
”…Heleniuksesta koulittiin Saksan-vuosina paikallaan pysyttelevä pakettinyrkkeilijä, joka tuhosi päälle käyviä vastustajia lujalla iskuvoimallaan…”
Yllättävä tyrmäysvoitto Erkan Teperistä syksyllä 2018 käänsi vihdoin uran suunnan ja tuotti Heleniukselle nykyisen sopimuksen PBC-tallin kanssa, mutta heti seuraavassa ottelussa keskinkertainen Gerald Washington lasketti suomalaisella täyden luvun ja ura vaikutti jälleen tulleen päätepisteeseensä. Suomalainen onnistui kuitenkin säilyttämään promootiosopimuksensa, sai jälleen harjoituksissa juonen päästä kiinni ja kaivoi uuden yllätyksen viittansa katveesta, kun hän uhriksi valikoituna vastustajana tyrmäsi MM-ottelua kärkkyneen Puolan Adam Kowanckin. Helenius pöllytti samaa miestä uudemman kerran vuosi sitten, ja komeiden voittojen myötä raivasi vielä kerran tiensä todella suurelle näyttämölle.
Uran alkuaikojen pehmeästi liikkuvasta ja ulottuvasta Heleniuksesta koulittiin Saksan-vuosina paikallaan pysyttelevä pakettinyrkkeilijä, joka tuhosi päälle käyviä vastustajia lujalla iskuvoimallaan ja tarkoilla koukkusarjoillaan. Johan Lindström on valmentajana pyrkinyt jossain määrin monipuolistamaan Heleniuksen kehäilmettä, mutta edelleen vastaiskujen lyöminen on suomalaisen ominta aluetta. Sattumaa ei ole, että suomalaisen uran kaikki suurimmat voitot ovat tulleet aggressiivisia ja lyhyempiä koukkulyöjiä vastaan.
Heleniuksen pitkäaikainen murheenkryyni, kuntopohja, vaikuttaisi olevan nyt mallillaan, ja suomalaisen itseluottamus on varmasti korkealla hienojen Kownacki-voittojen jäljiltä. Lisäksi Helenius tietää, että tämän parempaa tilaisuutta suuren MM-unelman tavoitteluun ei ole mahdollista saada. Helenius on myös kyennyt, ehkä Washington-ottelu pois lukien, yleensä hyviin suorituksiin painetilanteissa ja on onnistunut hyödyntämään myös altavastaajan asemaa edukseen useamman kerran. Sunnuntainen kehäkin on sama, jossa Helenius takoi ensimmäisen Kownacki-voiton.
Deontay Wilder 42–2–1 (41)
Varhain sunnuntaiaamuna Heleniusta vastaan kapuavan Deontay Wilderin profiilia nyrkkeilijänä voi sattuvimmin luonnehtia yhdellä faktalla. Yhtä ottelua – Tyson Fury uusintaa – lukuun ottamatta joka ainoa Wilderin vastustaja on joko ottanut lukua tai hävinnyt kamppailun kesken, yleensä sekä että.
”…Wilder yleensä sammuttaa valot kertanapsautuksella”
Totta on, että Wilderin massiivisia numeroita näyttävä ottelulista on jossain määrin lihotettu. Hänen voittamistaan vastustajista vain kaksi, Luis Ortiz sekä ensimmäisessä ottelussa Bermane Stiverne, ovat kiistattomasti kuuluneet otteluhetkellä sarjan kärkikymmenikköön, minkä vuoksi Wilderia ei voida ottelijana laskea vielä nyrkkeilyhistorian suurten joukkoon. Sen sijaan iskuvoiman osalta hänet mainitaan jo samassa lauseessa George Foremanin, Mike Tysonin, Earnie Shaversin ja kumppaneiden kanssa, ja siihen Wilderin saldo ilman muuta oikeuttaa. Moni komean tyrmäyslistan kokoaja uuvuttaa vastustajansa pitkäkestoisella pommituksella, mutta Wilder yleensä sammuttaa valot kertanapsautuksella.
Wilder on huipputason nyrkkeilijäksi poikkeuksellisen kaksijakoinen. Hänen tekniikkansa on perinteisessä mielessä kulmikas, jopa kömpelö. Lähiottelutilanteissa Wilderin iskut karkaavat helposti laajakaariseksi huitomiseksi ja puolustuskin muuttuu hätäiseksi perääntymiseksi, joka ei vähääkään tuo mieleen mestaruusottelutason nyrkkeilijää. Myöskään kovin monipuolinen Wilder ei ole, ja useissa otteluissaan hän onkin jäänyt alkuun pisteissä tappiolle.
”…Wilderilla on allaan kaksi rajua tyrmäystappiota…”
Maailmanmestari Tyson Furya lukuun ottamatta kuitenkin jokainen vastustaja on lopulta tuupertunut Wilderin torpedomaisiin iskuihin. Hänen pääaseensa on oikea suora, mutta oikea sivaltaa tuhoisasti myös vastustajan suojauksen ympäri ja onpa moni mies kaatunut Wilderin vasempaan koukkuunkin. Otteluistaan peräti 34 hän on päättänyt alle neljän erän, mutta kuten ensimmäinen Fury-ottelu osoitti, voimat säilyvät viimeiseen kongiin saakka.
Yhden pienen kysymysmerkin Wilderin ylle heittää ottelun lähtöasetelma. Wilderilla on allaan kaksi rajua tyrmäystappiota Tyson Furylle, ja edellisestä voitosta on aikaa jo lähes kolme vuotta. Wilder on urallaan tunnettu itseluottamuksestaan, ja hän on mielellään verrannut itseään positiivisessa valossa muun muassa Mike Tysoniin. Onko miehen henkinen kantti vielä ennallaan tappioiden ja valmentajanvaihdosten jäljiltä ja jollei, miten se näkyy kehässä?
Ottelu
Kylmä realiteetti on, että sunnuntainen ottelu on asetelmiltaan pedattu Wilderille. Tappioistaan huolimatta hän on valovoimaisena yhdysvaltalaisena edelleen PBC-tallin ykköstykki, jolle rakennetaan polkua uudestaan kohti MM-kehiä. Tallikaveri Helenius on valittu tuon polun ensimmäiseksi etapiksi, jonka ei ole tarkoitus tuottaa Wilderille ylipääsemättömiä vaikeuksia. Heleniuksen rooli ja tehtävä on murskata tuo alkuasetelma tavalla tai toisella.
”…pienikin varomattomuus Wilderin kanssa johtaa yllättävän lyhyeen iltapuhteeseen.”
Taktisesti ottelu heittää Heleniuksen pirullisen valinnan eteen. Tyson Fury pystyi kukistamaan Wilderin röyhkeällä hyökkäyksellä, jossa hän otti Wilderin pitkiltä vipuvarsilta tilan pois ja rusikoi tämän lähietäisyydellä. Hyökkäävistä nyrkkeilijöistä myös Puolan keskinkertainen Artur Szpilka kykeni jokusen erän verran hyvään otteluun yhdysvaltalaisen kanssa. Näin logiikka voisi sanoa, että Heleniuksen kannattaisi kokeilla samaa reseptiä, ja tähän suuntaan on tuumaillut esimerkiksi valmentaja Pekka Mäki ottelun alla.
Aggressiivinen ottelutapa ei kuitenkaan ole Heleniuksen identiteettiä nyrkkeilijänä, eikä ylävartalon liike kuulu ikääntyvän ja isokokoisen suomalaisen vahvuuksiin. Puskeminen päin Wilderin oikean käden täsmäasetta kuulostaa äärimmäisen riskipitoiselta. Riskejä on kehässä toki pakkokin ottaa, mutta pienikin varomattomuus Wilderin kanssa johtaa yllättävän lyhyeen iltapuhteeseen.
”Jos Wilder yhtään tuudittautuu helpon voiton tunnelmiin, Helenius voi tarjoilla hänelle annoksen tylyä realismia”
Helenius on luontaisesti paremminkin passailija, joka pitää asemansa ja möyhentää päälle kävijän voimallaan ja tekniikallaan. Näin suomalainen voisi vaihtoehtoisesti jäädä odottamaan Wilderin hyökkäyksiä ja pyrkiä niittaamaan tämän ristiinlyöntitilanteessa: Helenius lyö taatusti riittävän lujaa Wilderia satuttaakseen ja on teknisesti tätä etevämpi. Jos Wilder yhtään tuudittautuu helpon voiton tunnelmiin, Helenius voi tarjoilla hänelle annoksen tylyä realismia.
Tällä valinnalla Helenius kuitenkin päästäisi Wilderin ottelemaan parhailla vahvuuksillaan, pitkältä matkalta pommeja heittäen. Suojaus ei ole koskaan ollut Heleniuksen vahvuus, ja isokokoisia maaleja Wilder on ennenkin ampunut alas nopeasti. Rytminvaihtoihin pystyvät vastustajat, kuten Gbenga Oloukun ja jopa Gregory Tony, ovat kyenneet usein osumaan Heleniukseen, ja harppuunahyökkäykset Wilder osaa. Lisäksi suomalaisittain ei voi olla ajattelematta sitä, että molemmilla kerroilla, kun Robbelta on lyöty valot sammuksiin, ratkaiseva osuma on tullut oikeasta suorasta.
Yhden lisäaspektin kamppailuun tuo miesten tallitoveruus ja yhteinen sparrihistoria. Wilderin leiri on valinnut vastustajakseen Heleniuksen, koska uskoo selviytyvänsä tästä. Helenius itsekin kertoi aikanaan jääneensä sparreissa saamapuolelle Wilderia vastaan ja mainitsi muun muassa Wilderin oikean olevan vaikeammin havaittava, kuin kehän ulkopuolelta käsin olettaisi. Toisaalta Heleniukselle on muulloinkin ollut tyypillistä se, että hän ei harjoituksissa näytä parastaan. Aikanaan suomalainen siirrettiin sivuun David Hayen harjoitusvastustajan tehtävistä saamattomuuden vuoksi, mutta kilpakehässä Robbe on näyttänyt, että kun tosi on kyseessä, suorituskykyä löytyy kyllä. Wilderin leiri uskoo tuntevansa Heleniuksen kyvyt, mutta sama kaava toimii myös toiseen suuntaan.
Vaikka Wilder on vahva ennakkosuosikki, Heleniuksella on fyysisiä erityislahjoja, jotka antavat hänelle paremman mahdollisuuden voittoon kuin esimerkiksi Edis Tatlille omassa suuressa tilaisuudessaan Teofimo Lopezia vastaan. Voiton myötä tie olisi auki vähintään MM-karsintaan, kenties jopa suoraan mestaruusotteluun saakka. Sunnuntaiaamuna kirjoitetaan iso kaistale suomalaista nyrkkeilyhistoriaa. Tuon luvun jälkisanojen sävy ratkotaan kehässä.
JANNE ROMPPANEN
Ennakointi:
Janne Romppanen: Heleniuksen puolesta on valoisia ennusmerkkejä, ja Wilderin tilanteen epävarmuus avaa suomalaiselle niukan mutta realistisen voittosauman. Ottelua ennakoidessani en vain pääse yli yhtälöstä Wilderin räväkkä hyökkäys, oikean suoran bravuuri ja Heleniuksen ajoittain falskaava suojaus. Wilderin nopeahko tyrmäysvoitto on todennäköisin lopputulema. Wilder TKO 2
Ville Niemonen: Helenius ei ole viime vuosina profiloitunut erityisen tehokkaana puolustajana, eikä ottelukuntokaan ole usein vaikuttanut 12 erän matkan kestävältä. Näistä lähtökohdista on vaikea ennustaa muuta, kuin Wilderin keskeytysvoittoa viimeistään keskierissä, mutta mahdollisesti jo kolmen ensimmäisen erän aikana. Tätä asetelmaa voi tosin muuttaa Wilderin henkinen kunto ja iskunkestävyys – nouseeko kehään Furylta saatujen selkäsaunojen jälkeen vielä sama Bronze Bomber, jonka nyrkkeilymaailma on oppinut tuntemaan? Mikäli ei, on Robbellakin saumat ja tämän mahdollisen kamikaze-kortin katsominen heti ottelun alussa olisi tv-katselijoiden kannalta herkkua.
Miika Forsström: Kahden vaarallisen lyöjän ottelu ratkeaa pieniin, todennäköisesti jopa yhteen iskujenvaihtoon. Molemmat Wilder ja Helenius ovat erinomaisia viimeistelijöitä, joten ottelu ratkennee siihen kumpi onnistuu ensin satuttamaan vastustajaansa. Tyylillisesti Wilder on vaikea Heleniukselle varsin pienikokoisena ja nopeana ottelijana. Sparrien perusteella myös Wilderin taustajoukot uskovat tähän ja siksi he ovat valinneet Heleniuksen tähän otteluun. Heleniuksella on näkemykseni mukaan realistiset mahdollisuudet voittoon. Wilder on kuitenkin kiistatta suosikki ja näen todennäköisimpänä skenaariona hänen voittavan ottelun kolmannessa erässä.
Tuukka Koistinen: Viimeisimpien otteluiden perusteella ei ole sellaista evidenssiä, joka tukisi Heleniuksen korkealaatuista suorittamista myöhäisemmissä erissä. Sen sijaan Wilderilla näyttää voimatasot säilyvän ottelun viimesekunneille saakka. Robert on myös viimeisimmissä otteluissaan imuroinut kosolti iskuja korkeatempoisemmissa iskujenvaihdoissa ja imaissut myös kauempaa lyötyjä suoria helpohkon näköisesti. Wilderia vastaan tähän ei ole varaa. Vaikea uskoa, että nämä ominaisuudet olisivat taikaiskun omaisesti muuttuneet. Heleniuksella on kovana lyöjänä mahdollisuudet voittoon. Näkisin, että nämä piilevät heti ottelun alussa, kun rajuista tappioista takaisin kehään nouseva Wilder ei välttämättä ole vielä sataprosenttisesti hereillä, ja toisaalta Heleniuksella korkea itseluottamus edellisestä kehäsuorituksestaan. Toivon, että Robert lähtee haastamaan Wilderin a la Peter McNeeley, ja lähtee kovan taistelun käyneenä paksu tilipussi taskussa kohti Ahvenanmaata. Nyrkkeilyssä ihmeitä silloin tällöin tapahtuu, mutta uskon amerikkalaisen tyrmäysvoittoon ennen neljännen erän loppua. Toivottavasti olen väärässä.
Ottelu on katsottavissa Ruutu-palvelusta 25€ hintaan: www.ruutu.fi/ohjelmat/wilder-vs-helenius
