Nyrkkeilyhistorian kovaiskuisimpiin miehiin lukeutuva Deontay Wilder oli juuri niin vaarallinen kuin saatettiin etukäteen pelätä. Robert Heleniuksen taisto MM-kamppailuun pääsystä Brooklynin kehässä varhain sunnuntaina päättyi kahden minuutin ja 57 sekunnin jälkeen, kun Wilderin pelätty oikea jyrähti. Kehätuomari Michael Griffinin tehtäväksi jäi laskea tylyt numerot kymmeneen suomalaisen yläpuolella.
Helenius lähti kamppailuun perinteisestä tyylistään poiketen hyökkäävästi. Hänen taktiikkanaan oli selvästi pakottaa Wilder perääntymään ja pitää aloitteet itsellään. Ensimmäiset reilut kaksi minuuttia suunnitelma näyttikin toimivan: Helenius sai keskikehän hallinnan ja oli aktiivisuudellaan viemässä erän, vaikkei kunnollisia osumia nähtykään Heleniuksen yhtä vartalokoukkua lukuun ottamatta.
Erän viimeisillä sekunneilla Helenius sai ajetuksi passailevan Wilderin kulmaukseen. Suomalainen yritti hyökätä pitkältä etäisyydeltä, mutta Wilder oli tilanteessa nopeampi ja kajautti Heleniusta vastapalloon. Isku oli puolihuolimattoman näköinen, mutta sammutti Heleniuksen valot totaalisesti, ja lyötyä suomalaista saatiin virvoitella pitkän aikaa.
Jälkikäteen voi aina spekuloida Heleniuksen taktiikkavalinnalla. Hyökkäyssuuntaan hän ei ole koskaan ollut kovin nopea eikä Tyson Furyn esittelemän voittoreseptin toteuttaminen onnistu kovin monelta mieheltä maailmassa. Totuus lienee kuitenkin se, että taso- ja ennen kaikkea tyyliero oli kamppailussa niin suuri, ettei lopputulos olisi muuttunut minkäänlaisella strategialla. Heleniuksen heikkoudet osuivat niin hyvin Wilderin vahvuuksiin, että kamppailun lopputulos oli lopulta varsin odotettu. Pitkälti tästä syystä Helenius Wilderin paluuvastukseksi myös poimittiin.
Heleniuksen esityksessä ei sinällään ollut hävettävää. Hän lähti joka tapauksessa yrittämään totisesti, ja Wilderia vastaan on avauserään pyörtynyt moni tekijämies. Suomalaisen loppu-uran kannalta nopea tappio saattoi kuitenkin olla kallis. Ottelutarjouksia manageri Markus Sundmanin pöydälle tulee nuorten lupausten leireistä liuta, mutta niiden palkkioehdotukset olisivat paria luokkaa suurempia, jos Helenius olisi kyennyt totisempaan voittotaistoon. Nähtäväksi toki jää, minkälaisia jatkohaluja Heleniuksella ylimalkaan on.
Suomalaisen nyrkkeilyn näkökulmasta sunnuntaiaamun ottelun tulos oli ehkä vielä suurempi asia kuin Heleniuksen uran kannalta. Ainutlaatuisen uran tehnyt suomalaisjätti oli 2000-luvun sukupolven uuden nyrkkeilynosteen viimeisin edustaja, ja hänen isoimmat ottelunsa on melkoisella varmuudella nyt nähty. Voi mennä kauan, ennen kuin suomalaisnyrkkeilijä nähdään vastaavassa suurtapahtumassa muutoin kuin turistin roolissa seuraavan kerran.
JANNE ROMPPANEN
