Helenius pisti pystyyn shown Las Vegasissa

(AP Photo/Frank Franklin II)

Itseluottamus on yksi nyrkkeilijän tärkeimmistä ominaisuuksista, ja missään muussa urheilulajissa henkistä kanttia ei testata kuten kamppailu-urheilussa. Tästä seuraa, että mentaalipuoli myös muuttaa kamppailuja dramaattisella tavalla: kaiken nähnyt kehäkarhukin voi hukata konseptinsa, kun taas pelkonsa selättänyt soturi voi löytää uralleen kokonaan uuden nosteen ikävuosista riippumatta.

Brittikestävyysjuoksija Brendan Foster kuvasi Lasse Vireniä vastaan kilpailemista aikanaan suunnilleen seuraavasti: ”Me muut uskoimme voittavamme, Viren tiesi voittavansa”. Samanlainen henki huokui Robert Heleniuksesta Las Vegasin kehässä varhain sunnuntaiaamuna Suomen aikaa, kun hän teki Puolan Adam Kownackista hakkelusta tavalla, joka sopi showelämän pääkaupunkiin täydellisesti. 37-vuotias Helenius oli kehässä parempi ja vakuuttavampi kuin kenties koskaan pitkällä urallaan. Otteista suorastaan huokui rentous ja helppous, suoranainen hauskuus – Helenius oli kuin kotonaan armottomassa kehäneliössä. Ero loukkaantumisista kärsineeseen ja lukossa olleeseen Robbeen, joka vain kaksi vuotta sitten kärsi tyrmäystappion Gerald Washingtonille tai nöyrtyi vähin äänin Dillian Whytelle, oli uskomaton.

Itseluottamuksen romahdus näkyi vuorostaan Adam Kownackin lyhistyneessä olemuksessa piippuhyllyille saakka. Ennen Heleniukseen törmäämistä voitosta voittoon kulkeneella puolalaisella ei ollut mitään suunnitelmaa, ei aavistustakaan siitä kuinka hän voisi suomalaisjätin haastaa. Ensimmäisen ottelun kokemuksistaan hän tiesi, ettei kestäisi suomalaisen iskuja eikä voisi käyttää parasta asettaan, lähiottelua. Niinpä kehässä nähtiin neuvottomasti löntystelevä, höyrynsä menettänyt entinen iskukone, josta ei ollut Heleniukselle kunnon haasteeksi.

Yksipuolisessa ottelussa Helenius ehti esitellä kaikki tutut hienoutensa. Petollisen terävä oikea suora, joka sai Kownackin hoippumaan jo avauserässä, rennolla voimalla vartaloon jysähtävä oikea koukku, napakka vasen jabi, iskusarjat. Pahoin alakynteen jääneen Kownackin turhautuminen purkautui jatkuviin alaslyönteihin, joiden kehätuomari Celestino Ruiz lopulta ajoi hänet kehästä kuudennessa erässä. Lopputulokseksi korjattiin myöhemmin tekninen tyrmäys, mikä oli ottelutapahtumiin nähden oikeutettua.

Robert Helenius on aina ollut kehässä parhaimmillaan aggressiivisia, ei liian nopeita vastustajia vastaan ja Kownacki oli tältä osin suomalaiselle suoranainen mittatilaustyö, mutta tämä ei missään määrin vähennä suomalaisen voiton arvoa. Näin hyvin ottelevan suomalaisen kanssa saa täyden päivätyön tehdä kuka tahansa raskaansarjan huippu.

Ketä vastaan hieno voitto Robert Heleniuksen seuraavaksi sitten vie on mutkikkaampi kysymys. Edellisen Kownacki-ottelun panoksena oli paikka WBA-liiton MM-ottelussa. Koska suunnitelma oli rakennettu Kownackin voitolle, Helenius palkittiin tyhjästä keksityllä WBA-kultamestaruudella, jonka olemassaolon lienee liiton presidentti Gilberto Mendoza Juniorkin jo unohtanut. WBA-liiton varsinaista mestaruutta hallitsee Aleksander Usyk, jonka on määrä kohdata seuraavaksi Anthony Joshua uusinnassa. Jonkinlainen WBA-tittelin versio on myös Don Kingin suojatti Trevor Bryanilla, mutta tuo vyö ei liene havittelemisen arvoinen.

Todennäköisintä on, että Heleniuksen seuraava vastustaja löytyy oman PBC-tallin ottelijoiden joukosta. Hyvähintainen karsinta Charles Martinia tai samassa illassa suomalaisen kanssa otellutta teräväliikkeistä Frank Sanchezia vastaan saattaisi olla ohjelmassa seuraavana. Jos kaikki ulkourheilulliset palikat osuvat suomalaisen kannalta onnellisesti, jonkinlainen mestaruusottelutilaisuus on edelleen Heleniuksen tavoitettavissa. Oman osuutensa hän on hoitanut tavalla, joka ei jättänyt arvuutteluille sijaa.