Gunnar Bärlund 1911-1982
Ammattilaisvuodet 1934-1947
Rekordi: 56-30-1 (28 KO)
Painoluokka: Raskassarja
”GeeBee”
”Kukaan toinen suomalainen ei ole saavuttanut vastaavaa kuuluisuutta ja menestystä ulkomailla”
Vaikka Gunnar Bärlundin suuruuden päivistä on jo pitkälti yli puoli vuosisataa, on hänen asemansa maamme kaikkien aikojen parhaana ammattinyrkkeilijänä edelleen vankkumaton. Kukaan toinen suomalainen ei ole saavuttanut vastaavaa kuuluisuutta ja menestystä ulkomailla eikä myöskään samanlaista suosiota kotimaassa kuin helsinkiläinen Bärlund, koko kansan ”GeeBee”. Bärlund sijoittuu yleensä korkealle myös, kun kaikkia historian parhaita suomalaisurheilijoita asetetaan järjestykseen. Paikka tämän listan ykkösenä on itseoikeutetusti hänen.
Toisin kuin useat tällä listalla esiintyneet nyrkkeilijät, Gunnar Bärlund ei osoittanut fyysistä lahjakkuuttaan heti lapsesta pitäen. Päinvastoin hän oli poikavuosinaan niin hentorakenteinen, että hän sai vapautuksen koulun voimistelutunneilta. Lisäksi Bärlund oli luonteeltaan ujo, minkä johdosta hän jäi usein kaduilla alakynteen poikien välisissä voimankoitoksissa. Kuntoaan parantaakseen Bärlund alkoi 14-vuotiaana harjoitella ruotsalaisen nyrkkeilylehden neuvojen mukaisesti ja liittyi samalla myös paikallisen nyrkkeilyseuran harjoituksiin. Ensimmäisen amatööriottelunsa keskisarjassa Bärlund hävisi
ensimmäisen erän tyrmäyksellä, mutta hän jatkoi sinnikkäästi harjoittelua ja
menestystä alkoi tulla, joskaan tässä vaiheessa kukaan ei olisi osannut aavistaa,
miten korkealle nuorukainen vielä tulisi yltämään.
Täysikasvuiseksi vartuttuaan Bärlund nousi nopeasti kansalliselle huipulle ja myös kansainvälistä menestystä alkoi tulla. Yleisö seurasi uuden lupauksen otteita innokkaasti alusta pitäen, ja lempinimi GeeBee tuli tunnetuksi jo näinä vuosina. Suomalaiset odottivat 21-vuotiaalta Bärlundilta jopa olympiamitalia Los Angelesin kisoista 1932, mutta kisamatkasta muodostui suomalaiselle raskas pettymys. Bärlund sai heti avausottelussa vastaansa argentiinalaisen Alberto Lovellin, joka löi suomalaisen 3-0 ja eteni aina kultamitaliin saakka. Useiden katsojien mielestä Bärlund oli sarjansa toiseksi paras nyrkkeilijä, mutta se oli laiha lohtu pettyneelle nuorukaiselle. Mitalitta Suomi ei kuitenkaan jäänyt, sillä välisarjan edustaja Bruno Ahlberg taisteli itsensä pronssille.
Bärlund pysytteli amatöörinä vielä pari vuotta, ja 1934 hän sai osittaisen hyvityksen Los Angelesin pettymykselleen. Bärlund oli vahva ehdokas mitalistiksi jo ennen Budapestissa järjestettyjä EM-kisoja, mutta hänen matkansa oli kariutua rahavaikeuksiin: pennittömällä nyrkkeilyliitolla ei ollut varaa kustantaa edes yhden miehen pääsyä kisapaikalle. Lopulta ruotsalaiset tulivat avuksi ja niin GeeBee pääsi osallistumaan turnaukseen, jossa hän eteni vastustamattomasti voittoon saakka. Loppuottelussa vaivattomasti nujertuneesta Saksan Herbert Rungesta tuli myöhemmin olympiavoittaja, mutta Bärlund oli siinä vaiheessa jo siirtynyt ammattilaiseksi.
Paidattomiin kehiin Bärlund siirtyi suoraan voittoisien EM-kisojen jälkeen. Ensimmäisen ottelunsa uudessa ympäristössä hän kävi syyskuussa 1934 ja tyrmäsi siinä englantilaisen Jeff Wilsonin jo avauserässä. Toisessa ottelussa tuli kuitenkin harmittava tappio, kun kamppailua johtanut Bärlund löi tulevaa Euroopan mestaria, saksalaista Arnold Köbliniä liian alas ja hävisi ottelun vanhan foul-säännön nojalla diskauksella. Köblinistä Bärlund otti kuitenkin revanssin heti seuraavana vuonna kahdeksannen erän tyrmäysvoitolla Helsingissä. 16.5. 1935 isketty tilaisuus oli myös ensimmäinen Suomessa koskaan nähty ammattinyrkkeilytapahtuma, ja sen aiheuttama suosio oli valtava.
”…Bärlund oli hyökkäävä taitonyrkkeilijä, jolla oli myös ammattilaiskehiin vaadittavaa kovuutta”
Samana vuonna Bärlund otteli myös näytösottelun entistä huippumiestä, raskaassa sarjassa koko uransa otelleista nyrkkeilijöistä eniten vastustajia tyrmännyttä George Godfreyta vastaan ja hankki kaikkiaan seitsemän voittoa. Tyyliltään 187-senttinen ja 90-kiloinen Bärlund oli hyökkäävä taitonyrkkeilijä, jolla oli myös ammattilaiskehiin vaadittavaa kovuutta. Hän oli parhaimmillaan suurikokoisten vastustajien kanssa, jotka antautuivat reiluun iskujenvaihtoon. Vaikeuksia hänelle tuottivat lähinnä pienemmät ja liikkuvat miehet, mutta heitäkin GeeBee kukisti urallaan koko joukon.
Mainiosti sujui myös seuraava vuosi 1936, ja Bärlundin ottelut ja voitot ympäri Eurooppaa jatkuivat. Bärlund kohosi Euroopan kärkinimien joukkoon, mutta hänen toiveissaan alkoi jo siintää matka valtameren toiselle puolelle todella suuriin kehiin. Tämä tuli myös mahdolliseksi, kun suomalaisen manageri vaihtui ruotsalaisesta Berit Kylanderista huomattavasti kokeneempaan ja tunnetumpaan Paul Damskiin. Ensimmäisessä ottelussaan uudella mantereella Bärlund tyrmäsi ensimmäisessä erässä yhdysvaltalaisen Sandy McDonaldin. Puitteet tapahtumalle olivat komeat, sillä illan pääottelussa esiintyi itse Joe Louis, joka tosin ei vielä tuohon aikaan ollut maailmanmestari. Saman vuoden puolella Bärlund ehti voittaa vielä kaksi vastustajaa, minkä ansiosta hän kohosi The Ring –lehden maailmanlistalle ja neljännelle sijalle saakka.
Yhdysvaltain matka alkoi siis vähintäänkin lupaavasti, mutta vuonna 1937 seurasi vastatuulta, joka oli jopa päättää Bärlundin uran alkuunsa. Bärlund tosin voitti ensimmäisen kamppailunsa tuona vuonna, mutta kahdessa seuraavassa tuli tappio, ja niin Bärlundin nimi putosi arvolistoilta. Tappioiden myötä Bärlund palasi kotimaahan. Hän matkasi ottelemaan Englantiin, mutta siellä koitti jälleen tappio, joka oli siis suomalaiselle jo kolmas perättäinen. Vastoinkäymiset saivat Bärlundin harkitsemaan vakavasti uransa jatkoa, mutta syksyn tullen hän päätti yrittää vielä kerran onneaan Yhdysvalloissa.
Paluu Amerikkaan oli komea, sillä Bärlund oli harjoitellut todella huolella. Niinpä ensimmäinen vastustaja Eddie Coderre tippui suomalaisen käsittelyssä jo
ensimmäisessä erässä. Toisen voiton jälkeen Bärlund kohtasi vanhan tuttavansa, olympialaisissa hänet lyöneen ja myös ammattilaisena huipulle nousseen Alberto Lovellin. Bärlund maksoi kalavelkansa ylivoimaisella pistevoitolla ja nousi sen myötä jälleen The Ringin listalle ja kuudenneksi haastajaksi.
”…maailmanlistalla peräti kakkoseksi”
Vuoden 1938 alussa Bärlund kävi elämänsä ottelun. Paikka ei ollut vähäisempi kuin
New Yorkin nyrkkeilypyhätön Madison Square Gardenin pääareena, ja vastaan asettui entisen maailmanmestarin Max Baerin pikkuveli Buddy Baer. Baer oli kaksimetrinen ja miltei satakymmenkiloinen jätti, joka tunnettiin valtavasta iskuvoimastaan. Hän otteli kahdesti MM-tittelistäkin Joe Louisin kanssa ja ensimmäisellä yrittämällään iski tämän jopa ulos kehästä vaikka lopulta hävisikin. Baer oli kamppailun ennakkosuosikki vedonlyöntisuhteessa 3-1 ja useat asiantuntijat veikkasivat hänen tyrmäysvoittoaan. Baer aloittikin kamppailun hyvin, mutta toisessa erässä Bärlund pääsi kamppailuun mukaan ja otti aloitteen itselleen. Suurikokoinen vastustaja oli jälleen hyvä kohde Bärlundin väkeville vartalokoukuille, ja niillä hän kypsyttikin Baerin perusteellisesti seitsemän erän aikana. Voitto sai seurakseen vielä kaksi muutakin plus-merkkistä lopputulosta seuraavan kahden kuukauden aikana, ja ne kohottivat suomalaisen maailmanlistalla peräti kakkoseksi.
Puhetta MM-ottelusta Louisia vastaan oli, mutta sellaista Bärlundille ei kuitenkaan
järjestynyt. Loppuvuodesta 1938 oli edessä jälleen takaiskuja, kun Gardenin kehässä käydyssä ottelussa yhdysvaltalainen Lou Nova pysäytti Bärlundin etenemisen keskeytysvoitolla. GeeBeellä oli aiemminkin ollut ongelmia arkojen silmäkulmien kanssa, ja ne koituivat hänen kohtalokseen myös Novaa vastaan, sillä Bärlund oli hallinnut kamppailun alkupuolta. Bärlund kärsi vielä toisenkin tappion vähemmän tunnetulle vastustajalle samana vuonna ja putosi jälleen arvolistalta, jolle hän tosin nousi vielä kerran seuraavana vuonna.
Bärlundin tähti alkoi hiljalleen laskea, mutta kansainvälisellä kärkitasolla hän
otteli vielä useita vuosia ja voitti suurimman osan kamppailuistaan. Hän löi vielä
kaksikin MM-kehässä käynyttä ottelijaa, Jack Roperin ja Tony Muston ja kohtasi
näiden lisäksi MM-kehän kävijöistä myös Abe Simonin, Tami Mauriellon pariinkin kertaan sekä uusinnassa myös Lou Novan. Ehkä tunnetuimmassa ottelussaan hän kohtasi Joe Louisia ahtaalla pitäneen ja raskaan keskisarjan historian parhaimpiin kuuluvan Billy Connin 1941. Bärlund otteli tätä vastaan hyvin ja piti kamppailun tasoissa kahdeksan erän ajan, kunnes hänen managerinsa Paul Damski tuntemattomasta syystä luovutti ottelun Bärlundin puolesta. Syyllä saattoi olla tekemistä sen kanssa, että Connille haluttiin varmistaa MM-ottelu Louisia vastaan, mutta tapaus rikkoi Bärlundin ja Damskin välit.
Hyvästinsä kehälle Bärlund sanoi vasta vuonna 1947, jolloin hän kävi
jäähyväisottelussa Suomessa voittamassa Denis Julianin tyrmäyksellä. Sen jälkeen hän kävi vielä kaksi kamppailua, kunnes ripusti kintaansa naulaan. Bärlundin lopullinen ottelulista oli 55 voittoa, 30 häviötä ja yksi ratkaisematon. Amerikan kansalaisuuden hankkinut Bärlund jäi uransa jälkeen asumaan Yhdysvaltoihin, mutta muisti myös vanhan kotimaansa ja vieraili Suomessa useita kertoja vuosien varrella. Viimeisinä vuosinaan alzheimerin taudista kärsinyt suuri suomalainen nukkui pois elokuussa 1982.
Perusteita rankingille
+ Bärlundin suuruudesta ja suosiona nyrkkeilijänä kertovat yhtä lailla hänen parhaat voittonsa kuin hänelle annetut huomionosoitukset kehän ulkopuolellakin. Hän on puolueettomilla arvolistoilla korkeimmalle koskaan noussut suomalaisnyrkkeilijä. Hän on ainoa suomalainen, joka on esiintynyt Madison Square Gardenin pääareenalla ja GeeBee kävi siellä vieläpä kahteen otteeseen. Niin ikään hän on ainoa suomalainen, jonka kuva on kelvannut The Ring –lehden kanteen. Kun Bärlund voitti otteluitaan Amerikassa, radiossa soitettiin hänen kunniakseen Porilaisten marssi, joka yleensä esitetään urheilutapahtumien yhteydessä ainoastaan olympiavoittojen kunniaksi. Kun GeeBee kävi vierailemassa Suomessa vuonna 1938, oli häntä vastassa Helsingin juna-asemalla peräti 8000 henkeä. Bärlundia hyödynnettiin myös kaupallisesti: hänen kuviaan sisältänyt keräilysarja meni kuin kuumille kiville koulupoikien keskuudessa 1930-luvulla.
Bärlundin ura on pitempi kuin kenenkään toisen suomalaisnyrkkeilijän, ja tällä
hetkellä on vaikeaa kuvitella, että kukaan hänen lukemiinsa tulisi yltämäänkään.
Hänen ottelulistansa voi nykyisen nyrkkeilyn ystävän silmiin näyttää rumalta, mutta sitä arvioitaessa on syytä muistaa, että Bärlund otteli urallaan huippumiehiä vastaan useita vuosia parhaiden päivien jo jäätyä taakse. Ottelutahti oli myös paljon nykyistä tiuhempi, eikä yksittäisen tappion merkitys ollut niin suuri kuin tänä päivänä.
JANNE ROMPPAINEN
