Nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Tyson Fury on ennakkoon luvannut, että tulevan lauantain ottelu Dillian Whytea vastaan jää hänen uransa viimeiseksi. Nyrkkeilyn historiassa vastaava lupaus on rikottu tuhansia kertoja eikä Furyn moottoriturpaa muutenkaan voida lukea tietolähteistä luotettavimpiin, mutta jos ottelu todella jää maestron viimeiseksi, ainakin puitteet uran finaaliin ovat kohdillaan. Wembleyn stadionin 90 000 lippua myytiin loppuun parissa tunnissa, ja virtuaaliseen kassajonoon jäi hiirisormiaan nuolemaan yli satatuhatta fania.
Lauantain ottelu on Furylle uran kolmaskymmeneskolmas, ja ikävuosia brittimestarilla on takanaan saman verran. Lukemat 32-0-1 (22) sisältävän urarekordin ainoa tahra on vuoden 2018 ratkaisematon ottelu Deontay Wilderia vastaan – sittemmin Fury näytti Alabaman tyrmäyskoneelle kaapin paikan kaatamalla tämän kahdesti, viimeksi viime vuoden lokakuussa. Wilder-trilogian lisäksi Furyn uran suurin maineteko on Vladimir Klitshkon valtakauden päättäminen marraskuussa 2015; näiden lisäksi Fury on kerännyt voittonsa terävimmän huipun takaa. Viime vuosien menestysmarssin jäljiltä on itse asiassa vaikeaa muistaakaan, että Furyyn suhtauduttiin nyrkkeilypiireissä pitkän aikaa enemmänkin suurisuisena kuriositeettina kuin vakavasti otettavana mestaruuden tavoittelijana.
”…yhdistelmä kokoa, taitoa ja taktista älykkyyttä…
Persoonallisen mestarin tulokset ovat kuitenkin olleet kiistattomia. 206-senttisen ja päälle 120-kiloisen Furyn yhdistelmä kokoa, taitoa ja taktista älykkyyttä on poikkeuksellinen koko lajihistoriassa, ja hänellä on ilmiömäinen kyky löytää tie voittoon toivottomiltakin näyttävistä tilanteista. Aina Furyn ottelut eivät ole erityisen kauniita tai vauhdikkaita, mutta parempaansa hän ei ammattilaiskehässä ole kohdannut. Whyte-ottelua edeltäneinä kuukausina Furylta on nähty jo tutuksi käynyt näytelmä, jossa hän harjoitusten alkaessa on vaikuttanut olevan rapakuntoinen ja treenailevansa vähän näön vuoksi. Tosiasiassa mestarin kehäesitykset ovat todistaneet sen, että heikossa kunnossa hän ei kamppailuihin nouse.
Vedonlyöjät ovat vahvasti sitä mieltä, ettei myöskään 34-vuotiaasta Dillian Whytesta ole mestarin pysäyttäjäksi. Hieman Furya muistuttavaan tapaan myös Whyte on kivunnut sarjan huippua kohti ikään kuin puolivarkain. Sarjan kärjen tuntumaan hän on kuulunut jo vuosikausia, mutta erilaiset toheloinnit ovat hidastaneet uran suuren tilaisuuden saamista.
Whyten läpimurto suurempaan tietoisuuteen oli ottelu Anthony Joshuaa vastaan joulukuussa 2015. Joshua oli otteluhetkellä nyrkkeilymaailman kuumin lupaus ja Whyte lähinnä uhrilammas, jonka ainoa oikeutus kamppailulle oli aloittelevasta Joshuasta napattu amatöörivoitto. Joshua myös tyrmäsi Whyten seitsemännessä erässä, mutta ehti sitä ennen olla todellisissa hankaluuksissa kovaiskuisen lontoolaisen kanssa, joka osoitti kuuluvansa samaan kehään.
Tuon koitoksen jälkeen Whyte on ollut osallisena lukuisissa kehäsodissa sekä kokenut vuoristoratamaisia uravaiheita. Dereck Chisoran kanssa hän iski kaksi klassikko-ottelua sekä kapusi ylös kanveesilta kukistamaan Joseph Parkerin ja Oscar Rivasin kaltaiset tekijämiehet. Venäläisveteraani Aleksander Povetkin vuorostaan täräytti Whyten unten maille miesten ensimmäisessä kohtaamisessa syksyllä 2020, ja muutamaan otteeseen Whyte on ennättänyt kärähtämään dopingistakin. Kompurointien väliin on mahtunut myös vakuuttavia esityksiä, ja viimeisimmässä kamppailussaan reilu vuosi sitten Whyte otti Povetkinista revanssin tyrmäysvoitolla. Britin listalukemat ennen viikonlopun ottelua ovat 28-1 (19).
”…isokokoinen, vankkarakenteinen hyökkäysvaunu…”
Dillian Whyte on isokokoinen, vankkarakenteinen hyökkäysvaunu, joka pyrkii kehässä eteenpäin ja uuvuttaa vastustajansa koukkulyönneillä. Whyte iskee painavasti, vaikkei yhden iskun tyrmääjä olekaan, ja hänen lähiottelutekniikkansa on hyvä. Erityisen nopea 115-kiloinen britti ei ole, ja välillä hänellä sattuu otteluiden aikana ihmeellisiä kömmähdyksiä, joiden seurauksena kanveesi on tullut tutuksi. Yleensä Whyte uuvahtaa kamppailuissaan keskierien aikana, kunnes löytää uuden voimareservin ottelun viimeiselle kolmannekselle.
Ennakolta arvioituna Whyte pystyy lauantaina hyvään otteluun, mutta on vaikeaa nähdä, miten hän kykenisi Furyn voittamaan. Fury on ulottuvampi, tekniikoiltaan monipuolisempi ja ennen kaikkea merkittävästi liikkuvampi kuin haastaja. Whyten olisi pystyttävä uuvuttamaan puolustava mestari vartaloiskuillaan, sillä perässä juoksemalla ja pistenyrkkeilyllä hän ei tule ottelua voittamaan. Lähiottelutilanteiden voitto – ja ylipäänsä niihin pääsy – on sekin helpommin sanottu kuin tehty mastodonttimaista Furya vastaan, jonka etummaisen käden suora yltää suurin piirtein kehän laidalta toiselle.
Jos Fury tulee paikalle hyväkuntoisena, todennäköisimmältä lopputulemalta vaikuttaa mestarin selkeähkö pistevoitto tai viimeisten erien keskeytys, minkä jälkeen Wembleyn illassa kaikuu tuttu American Pie -voitonlaulu. Nyrkkeilyfanin ominaisuudessa on toivottava, ettei viimeistä kertaa.
JANNE ROMPPAINEN
